Usein kuulee käytettävän ilmaisua ruuhkavuodet tai ruuhkavuosivanhemmat. Itse olen juuri tällainen vanhempi. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Vanhempien elämässä on ajanjakso, jolloin heillä on paljon kaikkea. On työ tai opiskeli tai jopa molemmat, on lapset ja heidän harrastukset ja kouluun tai päiväkotiin liittyviä asioita. On mahdollisesti myös omia harrastuksia ja menoja. Jostain pitäisi löytää aikaa ystäville tai sukulaisille. Tai ihan vaan omaan elokuvissa käyntiin. Vanhempien elämässä on siis paljon kaikkea eikä aika ja jaksaminen meinaa riittää kaikkeen. Oma elämäni on tällaisessa ruuhkavuosipyörityksessä.

Mikä auttaa siihen, että tunnit vuorokaudessa riittäisivät paremmin? Mikä auttaa vanhempia jaksamaan? Tärkein asia on, että elämä ja arki on mahdollisimman seesteistä ilman mitään ylimääräisiä hässäköitä ja säätöjä. Lapsiperheessä tämä usein on helpommin sanottu kuin tehty. Yksi tähän liittyvä asia on mahdollisimman helppo yhteistyö kodin ja päiväkodin tai koulun välillä. Se, että lasten arki omassa ”työssään” on sujuvaa. Siihen vaikuttaa muun muassa yhteinen näkemys lapsen parhaaksi tapahtuvasta toiminnasta. Joskus joudutaan selvittämään ristiriitatilanteita tai tai lasten käyttäytymistä koulussa tai päiväkodissa. Jotkut joutuvat selvittämään uskontoon, kulttuuriin, ruokavalioon, erityistarpeisiin tai muihin vastaaviin liittyviä asioita. Kaikki tällainen kuormittaa vanhempien arkea ylimääräisellä tavalla. Näille ei valitettavasti aina voi mitään ja niitä tulee meidän jokaisen elämässä vastaan. Sujuva yhteistyö auttaa kuitenkin ristiriitatilanteissakin eteenpäin. Paitsi kodeissa myös koulussa ja päiväkodissa yleensä pyrkimys on tehdä asiat lasten parhaaksi. Ja meidän kaikkien tavoitteena on kasvattaa lapsista tolkun kansalaisia.

Toinen isosti vanhempien jaksamiseen vaikuttava asia on vapaa-aika ja siihen liittyvät järjestelyt ja organisointi. Tässä yhteydessä usein esiin tulee lasten harrastukset, niiden hinnat ja kuskaamiset. Näistä ensimmäinen kysymys on, että pitääkö lapsen harrastaa ja kuinka paljon? Itse näen harrastuksen tärkeänä keinona kohdata muita lapsia ja nuoria, joita yhdistää kiinnostunus samaan asiaan. Kotona ja koulussa ei välttämättä saa riittävällä tavalla mahdollisuuksia tutustua syvällisemmin johonkin tiettyy asiaan. Lasten ja nuorten liikkumisen vähenemisestä on puhuttu paljon. Tässä mielessä liikunta harrastuksena on hyvä asia. Liikkumista ei kuitenkaan pelasta esimerkiksi kerran viikossa oleva liikuntaharrastus, jos sinne kuljetaan autolla. Ja erityisesti, jos muu arkiliikkuminenkin on vähäistä. Tästä pääsee toiseen kysymykseen: pitääkö lapset kuskata autolla harrastuksien pariin? Milloin auto on välttämöt harrastamisen edellytys? Tärkein näkökulma on matkan pituus. Onko lähistöllä mahdollisuutta päästä lapsen toivomaan harrastukseen? Vaikka vanhempaa tarvittaisiin saattamaan lapsi perille, ei auto aina ole välttämättömyys. Harrastukseen voi hyvin kulkea kävellen, pyörällä tai bussilla. Tämä toki vie usein enemmän aikaa perille pääsyyn kuin autolla ovelta ovelle kuskaaminen. Itse liikkumalla perille tulee kuin huomaamatta lisättyä liikkumista lapsen arkeen. Samalla opetamme, että arkiliikunta on yhtä hyvää ja tärkeää kuin harrastuksessa suoritettu liikunta. Painavat tai hankalat varustekassit tuovat lisähaasteita varsinkin pienemmillä lapsilla harrastukseen pääsyyn. Ovatko vanhemmat velvollisia kuskaamaan tai saattamaan lapset harrastukseen? Kerran tai pari viikossa tämä vielä onnistuu ihan kivasti eikä ainakaan itselläni tästä ole tullut taakkaa. Jotkut lapset ovat monessa eri harrastuksessa tai harrastuskertoja on useita viikossa. Pari lasta ja molemmilla omat harrastuksensa. Tämä helposti johtaa siihen, että vanhempien vapaa-aika meneekin lasten harrastusten mahdollistajina kuskaajina. Jossain vaiheessa tämä voikin olla vanhemmille taakka eikä ilo. Onko vanhemmilla mahdollisuus harrastaa lasten kuskaamisen lomassa? Voiko lapsen harrastamisen ajan käyttää hyödyksi vai tarvitaanko vanhempaa paikanpäällä seuraamassa tai auttamassa harrastuksen toteutumisessa? Itse olen aina pyrkinyt hyödyntämään vapaan ajan kuskaamisen lomassa. Melkein missä hyvänsä pääsen tunnin lenkille sillä aikaa, kun lapsi on omassa harrastuksessaan. Paras kokemus Espoossa oli, kun lasten ja aikuisten harrastus oli samaan aikaan samassa paikassa. Kyseessä oli yleisurheilukoulu Espoon Tapioiden järjestämänä. Kuskasin lapsen kentälle, katsoin, että hän löysi oman ryhmänsä ja sen jälkeen menin oman ryhmäni luokse. Treenien lopussa tapasimme sovitussa paikassa kentän reunalla. Harmi vaan, ettei lapsi innostunut lajista enempää eikä jatkanut yleisurheilun parissa vuoden jälkeen.

Saako vanhemmalla olla omaa aikaa ja omia harrastuksia? Oma vastaukseni on kyllä. Vanhemmalla pitää voida olla mahdollisuus omiin harrastuksiin. Onko vanhemman harrastus tärkeämpi kuin lapsen? Joo ja ei. Mielestäni niin ei voi olla eikä ole reilua, että minä pääsen harrastukseen ja lapsi ei, tai toinen vanhempi ei pääse. Tässä pitää löytää tasapaino, joka mahdollistaa kaikkien osallistumisen johonkin omaan harrastukseen. Itse olen jo parin vuoden ajan käynyt kerran viikossa pelaamassa koripalloa. Kellonaika on naulattu kalenteriin ja silloin mies huolehtii lasten harrastukset ja muut asiat. Tätä omaa viikottaista harrastustani ei ole peruttu kuin pakon edessä. Samalla puolisolla on oma naulattu harrastuksensa toisena päivänä. Kumpikaan näistä viikottaisista asioista ei estä lasten mahdollisuutta harrastaa. Aikuisten harrastukset on sovitettu lasten viikkokalenteriin. Nämä aikuisten omat harrastukset ovat henkisesti tärkeitä irtiottoja omasta ja perheen arjesta. Ne auttavat jaksamaan.

Ajatuksia, mitä vanhempien jaksamisen hyväksi voidaan tehdä

• hyvä ja toimiva keskustelukanava kodin ja koulun/päiväkodin välillä
• harrastusmahdollisuudet ovat niin lähellä ja helpon kulkuyhteyden päässä, ettei vanhempaa välttämättä tarvita harrastukseen pääsemiseen
• isot varustekassit voisi pystyä säilyttämään harrastuspaikalla joka kertaisen kotiin raahaamisen sijaan
• vanhemmille samaan aikaan mahdollisuus omaan harrastukseen samassa paikassa tai lähistöllä
• lasten harrastukset mahdollisuuksien mukaan koulun tiloissa koulupäivän jälkeen
• otetaan mallia Islannista, jossa harrastuksen järjestäjä vastaa kuljetuksesta koulusta harrastukseen. Tai hyppytuntien hyödyntämisen mahdollistaminen harrastukseen. https://www.apu.fi/artikkelit/islannissa-kaikki-lapset-saavat-harrastaa-kolumni
• varmistaa taloudellinen tuki tai riittävän edulliset hinnat harrastuksiin